En jaksa enää

En jaksa enää. Sunnuntaiaamu. Puuro lautasella. Mies lukee Hesaria, lapset 9 ja 12 puhelimissa, minä katson ikkunasta lunta joka sulaa rappusilla. Eilen illalla hän kysyi taas onko meillä "kaikki hyvin". Sanoin että on. Mutta ei ole. Olen sanonut sen joka sunnuntai puolitoista vuotta. En tiedä mitä tämä on. Ei masennus, käyn psykiatrilla, hän sanoo että ei. Ei avioero, rakastan miestäni. Ei seksitön avioliitto, sitä on parin kerran viikossa. Mutta jotain. Tbh, ehkä se on se että meillä ei tapahdu yhtään mitään. 18 vuotta, sama asunto Kalliossa, samat ystäväpariskunnat, samat kesälomat samalla mökillä isän järvellä. En valita siitä että se on. Valitan siitä että en löydä yhtään syytä haluta enempää, mutta haluan silti. Joo. En tiedä. Vois ehkä etsiä jotain. Vois ehkä olla etsimättä. Tämä päättyy tähän koska kahvi on kylmää.