En jaksa enää.
En jaksa enää. Kolme lasta. Yksinhuoltajaäiti. Vuoroittain töissä sairaalassa, hoitajana. asun Tammelassa Tampereella. ex on Helsingissä, näkee lapsia kerran kuussa kun jaksaa. lapset 9, 6, 4. en muista milloin viimeksi joku kosketti minua. siis kosketti, ihan oikeasti. ei lapsi joka kapuaa syliin tai työkaveri joka taputtaa olalle. vaan aikuinen joka koskettaa naista, naisena. ehkä 3 vuotta. ehkä enemmän. ja nyt tämä on vaikeaa kirjoittaa - olen alkanut katsoa miehiä kaupassa. ihan tavallisia keski-ikäisiä miehiä. ja ajattelen miten olisi jos joku tulisi vain käteen ja sanoisi että hei. en hae mitään romanttista. haen ihmisyyttä. mutta ymmärrän että jos teen jotain tämän tunteen kanssa, valitsen huonosti, koska olen niin tyhjä. miten muut yksinhuoltajat ovat selvinneet tästä?? sovellukset eivät ole vaihtoehto, kylä on pieni ja joku tunnistaa varmasti. eikä minulla ole aikaa "treffeille" joissa joudun maksamaan lapsenvahdin..