Olenko vain väsynyt vai onko avioliitto oikeasti rikki
Olenko vain väsynyt. Vai onko avioliitto oikeasti rikki. Tämä kysymys pyörii päässäni joka päivä mutta erityisesti aamuisin kun nousen sängystä ja katson häntä joka edelleen nukkuu. Joskus tunnen lämpöä. Joskus tunnen vain raskasta velvollisuutta. Eilen tunsin molemmat samaan aikaan ja en tiennyt mitä se tarkoittaa. Olen 39-vuotias mies, kahden lapsen isä 8 ja 11, työtön puoli vuotta nyt. Asumme kerrostalossa Turun keskustassa. Vaimoni työskentelee opettajana. Hän on kantanut meidät taloudellisesti tämän jakson, en mene minnekään. Tämä lisää syyllisyyttä että ajattelen yleensä mitään, hänen pitäisi olla se joka nostaa eropulemia ei minä. Lapset huomaavat. Vanhempi sanoi viime viikolla "isä sinä et naura enää". En tiennyt mitä vastata. Olen miettinyt että jos saan työn taas, kaikki palautuu. Mutta sitten ajattelen että ehkä tuo onkin valhe jolla pidän itseäni paikoillaan. Ehkä työttömyys vain paljasti sen mikä jo oli. Ostin uusia sukkia eilen, ei mitään tekemistä asian kanssa, mutta jostain syystä se tuntuu oudolta että ostin sukkia keskellä tätä. Miten erottaa väsymys ja todellinen ongelma? Onko keinoja vai vain aika kertoo?