Pariterapeutti sanoi torstaina että emme ole psykologisesti yhteensopivia avoimuuteen Pariterapeutti sanoi torstaina että emme ole psykologisesti yhteensopivia avoimuuteen. Hän käytti termejä. Kiintymystyylit. Sanoi minun olevan turvallisesti kiintynyt ja vaimoni välttelevästi kiintynyt. Sanoi että avoimuus toimii usein turvallinen-turvallinen yhdistelmissä mutta välttelevä-turvallinen on epävakaa pidemmällä aikavälillä. Odotushuoneessa oli ikkuna avoinna Töölöön päin lehti pöydällä Hesarin maanantain numero. Sanoja ulos. Auto käynnistettiin. 39 ja 36, kaksi lasta 4 ja 7, asumme Punavuoressa, molemmat työssä Postilla eri osastoilla. Olemme olleet lifestyle 18 kuukautta. Aloitimme hyvin. Sitten neljä kuukautta sitten vaimoni alkoi olla outo. Etääntynyt. Ei minulle vaan toisiin. Kieltäytyi tapaamasta sitä parikuntaa jonka kanssa olimme aikaisemmin nähnyt usein. Sitten alkoi käydä yksin yhdessä klubissa Helsingissä mistä en saanut tietoa. Sitten alkoi kertoa minulle vasta jälkikäteen. Ei mitään kiellettyä periaatteessa. Mutta kuvio. Sopimuksia muutettiin yksipuolisesti. Tieto jaettiin viiveellä. Menimme terapeutille hänen aloitteestaan minun. Kolmas tapaaminen oli torstai. Ja sieltä se diagnoosi tuli. Kysymys joka pyörii. Onko todella niin että jotkut ihmiset eivät kestä avoimuutta rakenteellisesti vaikka haluavat sitä kognitiivisesti. Vai onko kyse vain siitä että tämä terapeutti yliyksinkertaistaa. Onko joku teistä tehnyt kiintymystyylityöskentelyä lifestyle-kontekstissa. Onko se auttanut. Onko vaikea kuulla diagnoosi joka sanoo että toinen meistä on syyssä mutta vaimoni ei kuule sitä syyttäväksi. En tiedä mitä haluan tästä postauksesta. Käsiä raapinut keittiön pöydän pintaa tunnin.