Taksissa matkalla kotiin tajusin etten enää palaa siihen mitä oli

Taksissa matkalla kotiin Kallion juhlista tajusin etten enää palaa siihen mitä oli. En tiedä miten sanoa tämä. Olimme miehen kanssa "meidän tyyppisessä" illanvietossa, toisen kerran elämässä. Ensimmäinen oli vuosi sitten Tampereella, ei mennyt hyvin, melkein erottiin paluumatkalla. Tällä kertaa oli aivan toisin — hyvin hidasta, paljon juttelua, kaksi paria, yksi Espoosta yksi Turusta. Loppui hyvin. Mies hymyili taksissa. Ja minä katsoin ikkunasta ulos Mannerheimintien yli ja ajattelin — joo. En enää teeskentele. Ne kymmenen vuotta teeskentelyä eivät olleet luonnetta, ne olivat pakoa. Tulemme kotiin ja mies nukkuu, ja minä istun kahvin kanssa kello yksi ja kirjoitan teille. [N35], hän 38, kymmenen vuotta, yksi tytär 4. Tyhmä kysymys mutta rehellinen — tuleeko tämä hetki kerran ja jää, vai katoaako se viikossa ja palaan "kunnon vaimoksi". Koska en halua palata.